Päässyt kaiken tämän kiireen keskellä taas jäämään tänne kirjoittaminen, mutta tosiaan, hengissä selvitty reissailuista. Matkaan lähdin pienellä koulurepulla, jonka tinkasin Denpasarista jostain kojusta 3€ hintaan. Jatkossa tietää että kaikki mikä ei tuon kokoiseen reppuun mahdu, on ylimääräistä! 14 päivään mahtui paljon tekemistä, 6 lentoa, sukelluskurssi, formulakisat, Calvin Harrisin keikka sekä yöpymistä mitä erikoisemmissa majoituspaikoissa. Kyllä nousee Suomen hygieniataso tämän jälkeen aivan uudelle tasolle. Toisaalta reissun aikana oleiltiin yhdessä hienoimmista paikoista, joissa oon ollut.
|
Ruhtinaallisesta tilasta kolmasosan vei tietty järkkäri |
Ensimmäisenä kohteena oli Jakarta, jonne saapuminen oli jotenkin erittäin masentava kokemus. Bussi lento-kentältä keskustaan jumitti liikenneruuhkissa ja ikkuinoiden maisema oli koko matkan samaa, ränsistynyttä taloa tai hökkeliä, jonka seassa hienoja rakennuksia tai pilvenpiirtäjiä. Jakartassa köyhyys ja toisaalta rikkaus erottui liiankin silmiinpistävästi. Kaduilla on kamalasti roskaa ja muutenkin kaupungin infrastruktuuri oli rapistumissa monilta paikoin käsiin. Ihmisistä näki monesti että rahaa ei ole, ja sekä jalattomia että jalallisia kerjäläisiä näkyi kaduilla. Toisaalta kun käytiin yhdessä hienommassa ostoskeskuksessa, oli ovella vartijat ja metallinpaljastimet ja ostoskeskukset on massiivisia kuin toisesta maailmasta olevia paikkoja, kaikki kiilsi ja hohti eikä epähygienisyydestä tietoakaan. Ostoskeskuksen katolla oli Skybar, josta näkyi maisemat Jakartan pilvenpiirtäjien yli, törkeen hieno paikka. Meidän hotellin huoneessa ei ollut ilmastointia, ja lämpötila huiteli vähintäänkin 40 asteessa, samoin hyttyset tuntui viihtyvän siellä. Onneksi oltiin varattu kilokaupalla myrkkyä mukaan. Kuvat puhukoot puolestaan Jakartasta :D
Jakartasta mentiin Borneoon Balikpapaniin ja jatkolennolla Berauun. Suuntana oli Derawan Island, jonne jouduttiin ottamaan siis 2 lentoa, 2,5h automatka ja vielä 30 minuutin matka moottoriveneellä. Puhelimissa ei ollut verkkoa, eikä toimivaa nettiä tuntunut löytyvän koko saarelta. Kylppärit oli Indonesian tapaan reikä lattiassa, ja suihkuna reikä seinässä, ämpäri ja pienempi kippo. Saarella ei sukelluskoulua lukuunottamatta kukaan tuntunut puhuvan saati ymmärtävän englantia. Eipä ollut meidän porukan lisäksi montaa muuta turistiakaan. Tuntui pitkästä aikaa että nyt on todella kaukana kotisuomesta :) Toisaalta maisemat saarella oli päätä huimaavat, meri oli upean sininen ja rannat kauttaaltaan valkoista hiekkaa ja rantaa reunusti tottakai palmuja. Veden lämpötila oli 30 astetta sukellustietokoneen mukaan.
|
Meidän hotelli meren yllä |
|
Haidenkasvatusallas hotellin laiturilla
|
Eräänä iltana lähdettiin kiertämään pimeällä saarta ja nähtiin kaukana horisontissa valtavia salamoita, joiden ääni kantautui heikosti myös meidän saarelle. Se tunne kun istuu kirkkaan tähtitaivaan ja linnunradan valossa hiekkarannalla palmujen alla keskellä ei mitään ja katselee salamoita horisontissa, enpä osaa muuten kuvailla tilanteen hienoutta.
|
Ei varmaan tarvinne mainita että näitä kuvia räpsiessä oli melko epätodellinen olo, eihän tällaista näe kuin tietokoneiden taustakuvissa, eipä! |
Derawanin pääsuunnitelmana oli käydä open water diver -tutkinto, joka kesti 3 päivää. Sukellettiin viimeisenä päivänä Kakaban Islandin vieressä, jossa oli 100m syvä pystysuora koralliseinämä, käytiin n. 20 metrissä ja oli kyllä huikeita näkymiä myös veden alla. Näkyi kilpikonnia, Nemo-kaloja, merikäärme ja tonnikaloja ja ties mitä muuta. Viimeisen sukelluksen lopuksi en ollut uskoa silmiä kun katselin 5m safety stopilla pintaa kohti, aurinko porotti ja korallit hohti mitä hienommissa väreissä ja kaloja oli valtaisa määrä. Piti kellua tovi paikallaan ja yrittää ikuistaa näky verkkokalvolle, koska mukana olleesta GoProsta loppui kriittisimmällä hetkellä akku! Sukellusreissulla käytiin myös Kakaban Islandin sisällä olevassa Jelly Fish -lakessa snorklaamassa. Järvi on yksi maailman suurimmista järvistä, joka on pullollaan meduusoja jotka ei polta.
Borneosta matka jatkui Kuala Lumpuriin, jossa Kimi odotteli Ferrarinsa kanssa Malesian GP:ssa. Osa porukasta jatkoi viidakon uumeniin katsomaan orankeja ja alligaattoreita. Ne jääkööt mun osalta toiseen kertaan. Pelkästään Indonesiassa tuntuisi olevan nähtävää vuosikausiksi. Kuala Lumpur toi mieleen jollain lailla Suomen, ihmiset oli kielitaitoisia ja kaupunki oli siisti, vaikka monet taloista olivatkin pienen pintaremontin tarpeessa. Julkinen liikenne oli myös todella toimiva, bussi, monorail, metro ja juna veivät melkein paikkaan kun paikkaan. Formulat oli jännä kokemus, vaikka autot kulki hitaampaa ja piti pienempää melua kuin luulin. Taitaa kuitenkin olla viimeiset kisat mun osaltani. Television kautta sen seuraaminen on paljon helpompaa ja mukavampaa. Toisaalta kukapa ei nauttisi 40+ asteen lämpötiloista!
|
Kaupunki oli pullollaan muistotauluja |
|
Puluja melkeen kuin Turun torilla! |
|
Ostoskeskuksissa riitti valikoimaa |
|
Hyvä reissu oli kaikin puolin, seuraavaan päivitykseen! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti