Kai sen vaan pitää mennä niin että kaiken hyvän keskelle pitää mahtua jotain huonoakin. Tässä lyhykäisyydessään mun kahden viime viikon kuulumiset. Australian reissulla sairastuin flunssaan ja öisin taisi nousta kuumettakin. Yleensä mulla kuitenkin parantuu kaikki kuumeilut hetkessä, enkä niiden takia yleensä ryhdy antibiootteja ottamaan.
No tällä kertaa kuume ei ottanutkaan hellittääkseen ja kehon lämpötila huiteli pari päivää 39-40 asteen välillä. Myös ruokahalu oli kadonnut tyystin, joten päätin hakeutua lääkärin vastaanotolle. Sain antibiootit ja jo samana iltana tunsin kehossa että kaikki ei tosiaan ole kohdallaan. Suun limakalvoille alkoi muodostua erittäin häiritseviä rakkuloita ym. Seuraavana päivänä menin takaisin lääkäriin ja todettiin että olen saanut allergisen reaktion antibiootille ja lääkärit olivat täysin neuvottomia mitä nyt tehdään, ramppasin tutkimuksissa koko päivän ilman että saatiin mitään järkeviä tuloksia aikaiseksi. Illaksi varattiin uusi lääkäriaika, jota ennen menin käymään kotona, sinne päästyäni oloni oli täysin voimaton ja suu oli jo muuttunut käyttökelvottomaksi.
Mittarin mukaan lämpötila oli 40,3, eli korkeampi kuin mulla on koskaan ollut, vaivuin horrokseen sänkyyn enkä päässyt takaisin lääkäriin, ja heräilin välillä mittaamaan lämpöä, joka ei ottanut laskeakseen. Kaiken lisäksi seuraavana päivänä oli luvassa muutto pois mun 4kk aikaisesta kodistani. Viideltä yöllä otin viimeisen Parasetamolin kuumeen laskemiseksi ja pakkasin kamani ja ajoin kahdeksaksi toiseen lääkäriin, Bimciin. Pakko myöntää että olo ei oo ikinä ollut niin heikko, 8 päivä kuumetta, nestehukka ja nälkä, mutta pahoinvointi ja tunne siitä kun suu ja huulet rapistuvat. Viimeisillä voimilla pääsin sairaalaan ja sanoin oireeni ja etten enää ole täysissä ruumiin ja hengen voimissa. Totta puhuen toivoin vaan että saisin kaatua maahan ja joku muu pitäisi huolen että säilyn hengissä.
Kiitos Bimcille että näin myös kävi, pääsin ambulanssikyydillä vuodeosastolle ympärivuorokautiseen valvontaan ja tiputukseen. Varmaan kymmenen lääkäriä kävi viikon mittaan katsomassa mun vointia ja hoitajat alkoi jo tervehtimään nimellä ja juttelemaan. Viikko sairaalassa on pitkä aika, mutta koko ajan arvoinen. Ei voi kuin korostaa matkavakuutuksen tärkeyttä, ilman sitä olisin nyt konkurssin partaalla tai ainakin pahimmassa tapauksessa jäänyt ilman tarvittavaa hoitoa. Nyt kuitenkin tasan viikko tiputukseen saapumisesta sain lääkäriltä lähes terveen paperit ja pääsen viimeisten antibioottien jälkeen toipumaan kotiin. (Jollaista ei tällä hetkellä ole niin Suomessa kuin Balillakaan :D) Pakko myöntää että vietettyä 7 vuorokautta neljän seinän sisällä, tuntuu kuin en ees olisi enää Balilla. Jännittävää mennä ulos, onko siellä oikeesti niin lämmin kuin muistikuvien mukaan täällä on :)
Vielä olisi kaksi viikkoa aikaa jäljellä nauttia Balista ilman minkäänlaista päivärutiinia, minkä jälkeen palaan muutaman päivän Hong Kongissa oleilun jälkeen takaisin Suomeen.
